Sulje hetkeksi silmäsi Plaza de Lavapiés -aukiolla ja kuuntele: täällä ei puhuta vain yhtä kieltä. Korviisi kantautuu bengalia pojilta, jotka pelaavat tilapäistä krikettiä, wolofia kahdelta toisiaan tervehtivältä naapurilta ja laulavaa espanjaa isoäidiltä, jolla on ostoskärry mukanaan. Olet Madridin monimuotoisimman kaupunginosan sydämessä, jossa yli kahdeksankymmenen kansallisuuden asukkaat elävät rinnakkain muutaman korttelin alueella, ja kohdassa, josta koko kaupunginosa levittäytyy viuhkana alamäkeen kohti jokea.
Saapuvien kaupunginosa
Vuosisatojen ajan tämä oli kaupungin raja: paikka, jossa asuivat ne, jotka eivät mahtuneet muurien sisäpuolelle. Käsityöläisiä, ompelijattaria, ohikulkijoita. Ja sitä se on yhä, mutta nyt tuo ”kuka ei mahdu muualle” saapuu Dakarista, Dhakasta, Quitosta tai Shanghaista. Bangladeshilainen yhteisö on näkyvimpiä – yksi Espanjan suurimmista –, ja sen huomaa puhelinliikkeistä, kangas- ja sarikaupoista, curryravintoloista ja myöhään auki olevista hedelmäkojuista.
Nimen alkuperästä voi kiistellä. Mehukkain legenda kertoo, että täällä oli keskiaikainen juutalaiskortteli ja että tämän aukion lähteellä juutalaiset pesivät jalkansa ennen kuin astuivat synagogaan. Luultavasti se on vain sitä, kaunis legenda, mutta kuva jää mieleen: vesi, jalat, raja. Saapuvien kaupunginosa.
Tuohon juutalaiskortteliin liittyy toinenkin ihana tarina. Kerrotaan, että kristinuskoon kääntyneet juutalaiset valitsivat kasteessa usein nimen Manuel osoittaakseen uutta uskoaan; heidän lapsiaan ja lapsenlapsiaan alettiin kutsua nimillä ”manolos” ja ”manolas”, ja niin olisi syntynyt kopean paikallisen arkkityyppi neilikkoineen ja nenäkkyyksineen, se jonka näet missä tahansa Madridin katujuhlassa. Lavapiésista aina kaupungin perinteisen sielun lempinimeen asti.
Mitä katsoa aukiolla
Ensin maa: huomaat, että aukio on kalteva, koska koko kaupunginosa viettää kohti jokea, ja siksi kaikki sen kadut näyttävät karkaavan alaspäin. Tuo jatkuva korkeusero on Lavapiésin tunnusmerkki, ja sen ansiosta kävely täällä tuntuu aina erilaiselta suunnasta riippuen.
Toiseksi kaupunkisuunnittelun erikoinen yksityiskohta: monet penkeistä on käännetty kohti pylväskäytäviä eikä keskustaa kohti. Täällä elämä tapahtuu reunoilla, terasseilla ja ovensuissa. Istu hetki, niin kaupunginosa kertoo tarinansa itse.
Ja kolmanneksi Teatro Valle-Inclán -teatteri, punatiilinen järkäle, joka hallitsee aukiota hieman kulttuurilinnoituksen tapaan. Se kantaa don Ramónin nimeä: hän oli kirjailija, joka keksi esperpenton, tavan katsoa Espanjaa kuin markkinoiden vääristävästä peilistä, ja teatteri sopii täydellisesti kaupunginosaan, jossa on aina ollut jotain katuteatterista. Sen rakennustöissä paljastui jäänteitä vanhasta hautausmaasta ja Habsburgien Madridin taloista: astelet kirjaimellisesti usean päällekkäisen kaupungin päällä. Nykyään siellä esitetään nykyteatteria, usein monella kielellä.
Tämä kaupunginosa on ollut näyttämö jo vuosisatoja. Jo 1700-luvulla näytelmäkirjailija Ramón de la Cruz täytti yksinäytöksiset farssinsa näiden samojen katujen hahmoilla, manolos-, majas- ja chisperos-tyypeillä, ja kuvasi heidän riitojaan, mustasukkaisuuttaan ja juhliaan. Sitten tulivat zarzuelat, ja nekin katsoivat tänne.
Älä ohita
Teatro Valle-Inclán
Nykyteatteria, usein monikielistä, vanhan hautausmaan ja Habsburgien Madridin jäänteiden päällä.
Yli 80 kansallisuutta
Samassa porraskäytävässä voi asua senegalilainen perhe, madridilainen eläkeläinen ja pariskunta Bangladeshista.
Corralas-talot
Vuokratalojen pihat yhtenäisine parvekekäytävineen; Mesón de Paredes -kadun talo on suojeltu muistomerkkinä.
Embajadores-kadun katutaide
Jättimäisiä seinämaalauksia, jotka vaihtuvat joka vuosi etelään laskeutuvalla pääväylällä.
Miten se sopii Lavapiésin-kävelyysi
Aukio on kaupunginosan tarkka keskipiste ja paras lähtöpaikka. Ylämäkeen kävellen pääset viidessä minuutissa Calle de Argumosa -kadulle, varjoisten terassien kadulle, ja Cine Doré -elokuvateatterille, Filmoteca Española -arkiston kotiin. Alamäkeen pääset viidessä minuutissa Mercado de San Fernando -kauppahalliin ja jatkamalla La Tabacalera -kulttuurikeskukseen ja La Casa Encendida -kulttuurikeskukseen, jo kaupunginosan eteläiselle rajalle.
Matkan varrella älä jätä väliin kahta asiaa. Ensimmäinen ovat corralas-talot: rakennukset, joissa on keskuspiha ja yhtenäiset parvekekäytävät, joille kaikkien asuntojen ovet avautuvat. Kuuluisin niistä, Mesón de Paredes -kadulla, on suojeltu muistomerkkinä, ja se näkyy nykyään niin hyvin, koska sen viereiset talot purettiin ja sen sisäjulkisivu jäi esiin kuin avoin näyttämö. Nuo pihat innoittivat niin suosittuja zarzueloja kuin ”La Revoltosa”. Toinen on Embajadores-kadun katutaide: jättimäisten seinämaalausten akseli, jonka teokset vaihtuvat vuodesta toiseen.
Viavoyn reitti ”Monikulttuurinen Lavapiés” kulkee tämän aukion kautta ja koko kaupunginosan läpi, ja paikallinen opas kertoo tarinat kävellessäsi, ilman ryhmää, ilman aikatauluja ja ilman verkkoyhteyttä. Se on vähän yli tunnin kävely alamäkeen, ja sen voi venyttää koko iltapäivän mittaiseksi.
Usein kysytyt kysymykset
Onko tämä kaupunginosa innoittanut näytelmiä?
Valtavasti. Jo 1700-luvulla näytelmäkirjailija Ramón de la Cruz täytti sainetensa, nuo lyhyet kansanomaiset komediat, näiden samojen katujen manolos-, majas- ja chisperos-tyypeillä. Hän kuvasi heidän riitojaan, mustasukkaisuuttaan ja juhliaan valtavalla huumorilla. Sitten tulivat zarzuelat ja jatkoivat katseensa kääntämistä tänne. Tämä aukio on siis jo vuosisatoja ollut, ihan itse, näyttämö: alhaalta katsottu Madrid kertomassa itsestään.
