Se on Cuencan tunnus ja jokaisen postikortin siluetti, ja se seisoo keskellä esplanadia ensimmäisen asutuksen korkeimmalla ja vanhimmalla kohdalla. Se on myös kaupungin kiistellyin monumentti, sillä se, mitä näet tänään, on kahden 1900-luvun restauroinnin tulos, ja ne muuttivat sen ulkonäön täysin.
Vartiotorni muslimiajan juurilla
Muslimien Cuencan aikaan tässä kohosi torni, joka tähysti teitä ja vartioi kaupunkia, kohdassa, joka hallitsee esplanadia, jolla ensimmäinen kaupunkiasutus sijaitsi. Noille juurille kasvoi vähitellen torni, jonka näet nykyään.
Siitä on varhaisia tietoja: vuoden 1565 piirroksessa flaamilainen Anton van den Wyngaerde – joka kiersi Espanjaa kuvaamassa kaupunkeja Filip II:n toimeksiannosta – kuvasi sen jo neliön muotoisena hallitsemassa rotkoa. Nuo näkymät ovat poikkeuksellinen lähde, kun halutaan tietää, miltä espanjalaiset kaupungit näyttivät ennen muutoksiaan.
Vuonna 1532 seppä Esteban Limosín viimeisteli sen kypäräkaton ristillä ja tuuliviirillä, jotka oli päällystetty tinapellillä, jotta ne kimaltaisivat kauas. Kellotornin piti näkyä: se oli väline, jolla kaupungin yhteistä aikaa järjestettiin.
Restauroinnit ja kiista
Salamat ja ranskalaisten hyökkäys vaurioittivat sitä pahasti. Vuonna 1926 Fernando Alcántara rakensi sen uudelleen uusmudéjar-tyyliin, poisti vanhan kypäräkaton ja lisäsi kellotapulin, mikä muutti täysin huipun, joka sillä oli ollut neljän vuosisadan ajan.
Ja vuonna 1970 toinen restaurointi antoi sille nykyisen linnoitusmaisen ilmeen sakaraharjoineen, kun haettiin keskiaikaisempaa ulkonäköä, joka sopisi paremmin siihen, miltä vanhan tornin silloin uskottiin näyttäneen. Juuri tästä toimenpiteestä kiistellään yhä.
Kiista on monumenttien restauroinnin klassikko: säilytetäänkö se, mitä on, palautetaanko aiempi dokumentoitu tila vai rakennetaanko ihannekuva siitä, millainen sen oletetaan olleen. Täällä valittiin kolmas vaihtoehto, ja tuloksena on monumentti, joka on paikaltaan ja historialtaan aito mutta ulkonäöltään suurelta osin keksitty.
Silti se on kaupungin kiistaton symboli ja paikka, jota jokainen cuencalainen osoittaa sanoessaan ”tuo on Cuenca”. Se on myös yhteinen kello: täällä asukkaat kokoontuvat syömään viinirypäleensä uudenvuodenaattona sen kellonlyöntien tahdissa.
Älä ohita
Vanhin kohta
Muslimien Cuencan vartiotornin paikalla, kohdassa, joka hallitsee ensimmäistä asutusta.
Kuvattu vuonna 1565
Flaamilainen Anton van den Wyngaerde piirsi sen neliön muotoisena rotkoa hallitsemassa Filip II:n toimeksiannosta.
Kaksi restaurointia muutti sen
Uusmudéjar-tyyli vuonna 1926 uuden kellotapulin kera ja sakarat vuonna 1970. Nykyisestä ulkonäöstä kiistellään yhä.
Kaupungin kello
Cuencalaiset syövät täällä uudenvuodenaaton viinirypäleensä sen kellonlyöntien tahdissa, kuten Puerta del Sol -aukiolla.
Miten se sopii Cuencan-vierailuusi
Se on Manganan esplanadilla, puolivälissä alakaupungin ja vanhankaupungin yläosan välillä, joten se on luonteva ensimmäinen pysähdys ylös noustessa. Esplanadin näköalapaikalta näet Júcarin rotkon ja suuren osan modernia kaupunkia.
Täältä jatkat ylöspäin kohti Plaza Mayor -aukiota ja katedraalia, ja reitti nousee koko ajan linnalle asti. Nousu on jatkuva, mutta lyhyinä osuuksina, ja jokaiselta avautuu näkymiä.
Esplanadille on vapaa pääsy mihin aikaan tahansa, ja sinne kannattaa poiketa myös pimeän tultua: torni on valaistu, ja näköalapaikalta näet alakaupungin valot. Tornin vieressä on säilynyt vanhan linnoituksen arkeologisia jäänteitä.
Usein kysytyt kysymykset
Tiesitkö, että täällä syödään viinirypäleet uudenvuodenaattona?
Cuencassa vuoden viimeistä yötä ei vietetä millä tahansa aukiolla: cuencalaiset kokoontuvat tämän tornin juurelle syömään viinirypäleensä sen kellon lyöntien tahdissa, aivan kuten Madridissa Puerta del Sol -aukion kellon alla. Mangana on myös siinä mielessä kaupungin kello.
