Se näyttää kirkolta tai melkein linnalta: kulmissa on kahdeksankulmaiset tornit, ylhäällä sakarat ja ikkunoissa hyvin pitsimäinen kivikoristelu. Kirkko se ei kuitenkaan ole, vaan kauppapörssi, markkinapaikka. Se on temppeli, kyllä, mutta kaupankäynnin temppeli, ja yksi koko Euroopan goottilaisen siviiliarkkitehtuurin huipuista.
Kilta, joka halusi oman katedraalin
Sen rakensi vuosien 1420 ja 1452 välillä Guillem Sagrera, Mallorcan suurin arkkitehti, Col·legi de la Mercaderian eli kaupungin suurkauppiaiden killan tilauksesta. Tavoite oli suorasanainen: kilta halusi rakennuksen, joka huutaisi maailmalle, kuinka mahtava se oli.
Sisällä solmittiin kauppoja, vaihdettiin rahaa ja vakuutettiin lasteja. Se oli saaren taloudellinen sydän aikana, jolloin Mallorca oli läntisen Välimeren ensiluokkainen kaupan solmukohta, jolla oli omat reittinsä Pohjois-Afrikkaan, Italiaan ja Atlantille.
Puolustukselliset piirteet – sakarat, tornit, huippukoristeet – ovat puhdasta teatteria. Kauppasalia ei tarvinnut linnoittaa muurien ympäröimän kaupungin sisällä: niin tehtiin, koska linnan kieli oli vallan kieli, ja kilta halusi puhua sitä.
Kivinen metsä
Sisällä on yksi ainoa sali, ja siinä kuusi pylvästä, jotka nousevat kierteisinä kuin kiertyvät rungot, ilman kapiteelia, ja avautuvat ylhäällä holvin halki haarautuviksi ripalistoiksi. Sagrera istutti kirjaimellisesti kivisten palmujen metsän rakennuksen sisään.
Teknisesti merkittävää on kapiteelin puuttuminen: pylväs muuttuu ripalistaksi ilman siirtymää, mitä kanoninen gotiikka ei tehnyt. Rakenne itse on koriste, ilman ainuttakaan tarpeetonta osaa, ja se vie rakennuksen vuosisatoja aikaansa edelle.
Ajatus sai seuraajia. Valencian Llotja de la Seda, jonka rakentaminen alkoi vuonna 1483 ja joka on nykyään maailmanperintökohde, otti käyttöön saman ratkaisun: kierteiset pylväät ilman kapiteelia. Palma loi mallin, Valencia sai maineen.
Pääoven yläpuolella on suojelusenkeli, kaupankäynnin vartija, jonka Sagrera veisti itse. Kun kuljetat katsetta katon reunaa pitkin, esiin tulee vesikouruhirviöitä, pikku hirviöitä ja ulos kurkistavia hahmoja: goottilaisen kivenveiston tavallinen bestiaario.
Älä ohita
Pörssi, ei kirkko
Kauppiaiden killan kauppasali, jonka Guillem Sagrera rakensi vuosien 1420 ja 1452 välillä.
Kuusi pylvästä ilman kapiteelia
Ne nousevat kierteisinä ja avautuvat ylhäällä ripalistoiksi. Kivisten palmujen metsä salin sisällä.
Valencia kopioi mallin
Llotja de la Seda otti Sagreran ajatuksen käyttöön kuusikymmentä vuotta myöhemmin ja sai maineen.
Sakarat ovat teatteria
Kauppasalia ei tarvinnut linnoittaa: linnan kieli oli vallan kieli.
Miten se sopii Palman-vierailuusi
Se on nimeään kantavassa kaupunginosassa, Consolat de Mar -rakennuksen ja Passeig de Sagrera -rantakadun vieressä merenrannan alueella. Sieltä nouset Paseo del Born -bulevardille viidessä minuutissa.
Nykyään sitä käytetään vaihtuvien näyttelyiden tilana, ja se määrää pääsyn: rakennus on auki, kun näyttely on esillä, ja kiinni näyttelyiden välillä. Tarkista etukäteen, sillä tämä on yleisin virhe niillä, jotka tulevat katsomaan sitä.
Sisäänpääsy on ilmainen. Ja vaikka rakennus olisi kiinni, sen ympäri kannattaa kiertää: pitsimäiset ikkunat ja tornit näkyvät paremmin aukiolta kuin sisältä, varsinkin iltapäivän valossa, kun marès-kivi muuttuu hunajan väriseksi.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä kannattelee tätä salia sisältä?
Kuusi pylvästä, jotka nousevat kierteisinä kuin kiertyvät rungot, ilman kapiteelia, ja haarautuvat ylhäällä holvin halki ripalistoiksi. Sagrera istutti sinulle kivisten palmujen metsän salin sisään. Turhaa koristetta ei ole: rakenne itse on kauneus. Neron temppu.
Tiesitkö, että tällä salilla oli jäljittelijöitä?
Valencian Llotja de la Seda, jonka rakentaminen alkoi vuonna 1483 ja joka on nykyään maailmanperintökohde, otti käyttöön Sagreran ajatuksen: kierteiset pylväät ilman kapiteelia, jotka haarautuvat ylhäällä ripalistoiksi. Palma loi mallin, Valencia sai maineen.
Kuka vartioi pääovea?
Sen yläpuolella on enkeli: se on suojelusenkeli, kaupankäynnin vartija, jonka Sagrera veisti itse. Ja kun kuljetat katsettasi pitkin katon reunaa, näet vesikourupäitä, pikku hirviöitä ja kurkistelevia hahmoja. Sakarat ja tornit saavat rakennuksen näyttämään puolustuslaitteelta, sotaiselta. Pelkkää teatteria: se oli tapa sanoa ”täällä määräävät kauppiaat, ja lujalla kädellä”.
Entä mitä tapahtui, kun kauppiaat loppuivat?
Col·legi lakkautettiin 1800-luvulla, ja rakennus jäi ilman tehtävää. Se palveli vuosia varastona ja salina kaikenlaiseen käyttöön, kunnes kaupunki ymmärsi, millainen helmi sillä oli käsissään, ja alkoi suojella sitä.
Kuka tämän kaiken rakensi?
Guillem Sagrera, joka syntyi Felanitxissa, täällä Mallorcalla, noin vuonna 1380. Hän oli Palman katedraalin rakennusmestari ja äärimmäisen taitava kuvanveistäjä, ja tämän työn jälkeen hänet kutsui peräti Alfonso Jalomielinen holvaamaan Napolin Castel Nuovo -linnan suuren salin, ja siellä hän kuoli. Rantakatu kantaa hänen nimeään: pikkukylän poika, josta tuli kansainvälinen tähti.
