Abandoibarran rantakävelyn päässä kohoaa kulmikas, ruostuneesta pellistä tehty järkäle, joka näyttää rantaan ajautuneelta puolivalmiilta laivalta. Juuri sitä sen arkkitehdit halusivat. Se avattiin vuonna 1999 tontilla, jolla toimi Euskaldunan telakka, joka laski lähes vuosisadan ajan vesille rautalaivoja, ja se on ajateltu tuon telakan viimeiseksi laivaksi: alukseksi, joka on ikuisesti rakenteilla.
Teräs, joka ruostuu tarkoituksella
Oranssi pinta on Corten-terästä, materiaalia, joka ruostuu hallitusti ulkokerroksestaan ja suojaa samalla itseään syöpymästä pidemmälle. Se tarvitsee muutaman vuoden säälle alttiina saavuttaakseen tuon sävyn, ja siksi rakennuksella on nykyään väri, jota sillä ei ollut avajaispäivänä.
Valinta on runollinen eikä vain tekninen. Corten on raskaan teollisuuden materiaali, laivanrunkojen ja satamarakenteiden, ja sen käyttäminen täällä oli tapa olla pyyhkimättä pois sitä, mitä paikalla oli ennen. Bilbao olisi voinut rakentaa vaaleasta kivestä konserttitalon, mutta valitsi tarkoituksella päinvastaisen.
Sisätiloissa merellinen viittaus viedään loppuun asti: portaat, kulkusillat ja kaiteet jäljittelevät laivan kansia ja komentosiltoja, samalla kerroksittain liikkumisen logiikalla. Sen suunnittelivat Federico Soriano ja Dolores Palacios, ja vuonna 2003 se valittiin maailman parhaaksi kongressikeskukseksi.
Mitä täällä oli ennen
Euskaldunan telakka toimi tässä rian (merenlahdeksi levenevä jokisuu) kohdassa vuodesta 1900, ja se oli vuosikymmenien ajan teräksen Bilbaon symboli. Sen sulkeminen kahdeksankymmentäluvun puolivälissä ei ollut lainkaan rauhanomaista: oli pitkiä lakkoja, barrikadeja ja kovia yhteenottoja työläisten ja poliisin välillä juuri näillä kaduilla.
Se jätti jälkensä kokonaiseen sukupolveen ja selittää, miksi tätä rakennusta ei täällä lueta pelkkänä arkkitehtuurina. Siellä, missä viimeiset laivat laskettiin vesille, soi nykyään sinfoniaorkesteri, ja tämä vaihdos tiivistää Baskimaan teollisen rakennemuutoksen paremmin kuin mikään tilasto.
Lisäksi jäljellä on todellinen muisto: palatsin vieressä on säilytetty telakan nosturi, Carola, ja merimuseo toimii muutaman metrin päässä vanhoissa kuivatelakoissa. Voit laskeutua niihin ja nähdä tarkan paikan, jossa laivanrunkoja korjattiin.
Älä ohita
Corten-teräs
Se ruostuu hallitusti suojatakseen itseään. Nykyinen väri ei ole se, joka sillä oli avajaispäivänä.
Telakan viimeinen laiva
Rakennus on ajateltu rakenteilla olevaksi alukseksi tontilla, jolla laivoja laskettiin vesille lähes sadan vuoden ajan.
Laivan sisätilat
Portaat, kulkusillat ja kaiteet jäljittelevät kansia ja komentosiltoja. Vuonna 2003 se oli maailman paras kongressikeskus.
Carola-nosturi
Se on säilytetty rakennuksen vieressä, ja merimuseon kuivatelakat ovat muutaman metrin päässä. Sataman todellisia jäänteitä.
Miten se sopii Bilbaon-vierailuusi
Se päättää Abandoibarran rantakävelyn lännessä, viidentoista minuutin kävelymatkan päässä Guggenheimista riaa seuraillen ja viiden minuutin päässä Bilbaon taidemuseosta Doña Casilda -puiston poikki.
Itse vierailuna se on lyhyt: se on ulkoa katsottava kohde, ellet mene konserttiin. Pääsali on Bilbaon sinfoniaorkesterin koti, ja sen akustiikka on huipputasoa, joten jos matkasi osuu yksiin ohjelman kanssa, ohjelma kannattaa katsoa.
Ympäristö sen sijaan palkitsee aina. Täältä näet Euskalduna-sillan, Carola-nosturin ja merimuseon telakat, ja tämä on paikka, jossa parhaiten ymmärtää, että koko tämä kaupunginosa oli satamaa kolmekymmentä vuotta sitten. Runsas puoli tuntia.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä tapahtui täällä olleille telakoille?
Todella karu tarina. Kun kahdeksankymmentäluvulla tuli sulkemisen vuoro, se ei käynyt rauhallisesti: oli lakkoja, barrikadeja ja kunnon katutaisteluja työläisten ja poliisin välillä, juuri tässä, työpaikkojen puolesta. Se oli teräksen Bilbaon loppu. Siksi tämä rakennus sekä koskee että liikuttaa: se kohoaa juuri niiden telakkaluiskien päällä, joilla tuhannet ihmiset menettivät työnsä. Kaupunki halusi, että sen raunio muuttuisi musiikiksi.
Onko tämä palatsi voittanut jonkin palkinnon?
Ja vieläpä ison: vuonna 2003, muutama vuosi avaamisensa jälkeen, se valittiin maailman parhaaksi kongressikeskukseksi. Ei hassumpaa. Sen suunnittelivat kaksi arkkitehtia, Federico Soriano ja Dolores Palacios, jotka veivät laivaviittauksen sisätiloihin asti: sisäpuolen portaat ja kulkusillat jäljittelevät laivan kansia ja komentosiltoja, joten menet konserttiin ja huomaamattasi olet purjehtimassa.
