Vanhankaupungin kapeiden katujen jälkeen eteen avautuu yhtäkkiä täydellinen nelikulmio okranväristä kiveä, ja kuusikymmentäneljä kaarikäytävää sulkee sen kaikilta neljältä sivulta. Juuri tätä kontrastia sen arkkitehdit tavoittelivat. Se on uusklassinen, 1800-luvulta, ja se syntyi suljetuksi toriaukioksi, jossa kaikki kaupankäynti oli suojassa kaarikäytävien alla. Siksi se ei katso ulospäin: se katsoo vain sisäänpäin.
Kolmekymmentä vuotta aukion rakentamiseen
Työt alkoivat noin vuonna 1821, eikä aukiota vihitty ennen vuotta 1851. Kolmekymmentä vuotta keskeytyksiä karlistisotien, rahapulan ja suunnitelmamuutosten vuoksi, ja useat bilbaolaissukupolvet näkivät sen kasvavan kivi kiveltä. Kun se viimein avattiin, sen tilannut pikkukaupunki oli jo toinen kaupunki.
Tyyppi on suljettu kastilialainen pääaukio uusklassismiin sovitettuna: suorakaiteen muotoinen pohja, yhtenäiset kaarikäytävät, identtiset julkisivut ja sisäänkäynnit kulmien kaarien kautta. Tuolla umpinaisuudella oli käytännöllinen tehtävä – suojata tori sateelta, jota täällä riittää jatkuvasti – ja lisäksi valvonnallinen, koska suljettua aukiota vartioidaan neljällä portilla.
Katso Bizkaian vaakunaa yhden sivun yläpuolella ja julkisivujen pakkomielteistä säännöllisyyttä ilman ainoatakaan rytmiä rikkovaa parveketta. Juuri tuo järjestys saa aukion toimimaan visuaalisesti kuin ulkoilmasali.
Sunnuntait ja pintxot
Sunnuntaiaamuisin aukio vaihtaa ammattia. Se täyttyy pöydistä, joilla on postimerkkejä, vanhoja kolikoita, vanhoja kirjoja, rintamerkkejä, keräilykuvia, levyjä ja kasveja: se on kaupungin rakastetuin keräilijöiden tori, ja sinne astuminen on kuin kurkistaisi yhteiselle ullakolle. Tori alkaa aikaisin ja pakataan kokoon keskipäivällä.
Muuna aikana viikosta määrää jokin muu. Näiden kaarien alla on joitakin Bilbaon parhaista pintxo-baareista, ja niiden tiskit notkuvat tarjottimia keskipäivällä ja illalla. Paikallinen tapa on aina sama: yksi tai kaksi kussakin baarissa, ja sitten vaihdetaan paikkaa.
Yhden aukion parvekkeen takana on Euskaltzaindian, Baskin kielen kuninkaallisen akatemian, päämaja; se on laitos, joka vakiinnuttaa ja vaalii baskin kieltä. Kun alhaalla ihmiset ottavat pintxoja ja kilistelevät, ylhäällä noiden ikkunoiden takana päätetään, miten sana kirjoitetaan oikein.
Älä ohita
Kuusikymmentäneljä kaarikäytävää
Suljettu toriaukio: identtiset julkisivut kaikilla neljällä sivulla ja sisäänkäynti vain kulmien kaarien kautta.
Kolmekymmentä vuotta rakennustöitä
Aloitettu noin vuonna 1821 ja vihitty vuonna 1851, karlistisotien ja rahapulan aiheuttamin keskeytyksin.
Sunnuntain tori
Postimerkkejä, kolikoita, vanhoja kirjoja, rintamerkkejä ja kasveja. Se alkaa aikaisin ja pakataan kokoon keskipäivällä.
Baskin kielen akatemia
Euskaltzaindian päämaja on yhden aukion parvekkeen takana, aivan pintxo-tiskien yläpuolella.
Miten se sopii Bilbaon-vierailuusi
Se on Casco Viejo -vanhakaupungissa, kahden minuutin päässä Santiago-katedraalista ja viiden minuutin päässä Teatro Arriaga -teatterista. Sinne pääsee minkä tahansa kulmakaaren kautta, ja sen ohi on helppo kävellä huomaamatta, jos et tiedä sen olevan siellä.
Toimiva suunnitelma on jättää se aperitiivin tai illallisen ajaksi, koska silloin aukiolla on tarkoituksensa. Arkisin iltapäivän puolivälissä se on hiljainen ja tyhjä, ja vaikka se on kaunis, menetät puolet siitä, mitä se on.
Kaarikäytävät suojaavat, satoi miten paljon tahansa, mikä ei ole tässä kaupungissa mikään pikkuasia, joten aukio on myös luonteva turvapaikka, kun sää yhtäkkiä huononee. Sunnuntaisin aamulla tori ja sen jälkeen pintxot.
Usein kysytyt kysymykset
Rakennettiinko se nopeasti?
Eipä suinkaan, se vaati aikansa. Työt alkoivat noin vuonna 1821, mutta karlistisotien, rahapulan ja tuhansien keskeytysten vuoksi ne venyivät kolmeenkymmeneen vuoteen: aukio vihittiin vasta vuonna 1851. Kuvittele useiden bilbaolaissukupolvien katselevan sen nousevan hitaasti, kivi kiveltä, vuosi vuodelta. Kun se vihdoin avattiin, siitä tuli heti kaupungin suuri olohuone, eikä se ole sen jälkeen lakannut sykkimästä. Hyvää sai, kuten näet, odottaa.
Onko täällä muutakin kuin baareja?
Enemmän kuin luulisi. Yhden aukion parvekkeen takana on Euskaltzaindian, Baskin kielen kuninkaallisen akatemian, päämaja; se on talo, jossa baskin kieltä vaalitaan ja vakiinnutetaan. Sillä aikaa kun alhaalla ihmiset napsivat pintxoja ja kohottavat maljoja, ylhäällä noiden ikkunoiden takana joku siis päättää, miten jokin sana kirjoitetaan oikein baskiksi. Rakastan tätä vastakohtaa: juhla ja akatemia jakavat saman kivisen pihan. Hyvin bilbaolaista, sekoittaa kaikki.
