Rautaa, lasia ja värikästä keramiikkaa: yksi Euroopan suurimmista kauppahalleista, jossa on yli kaksisataaviisikymmentä myyntikojua metallipylväiden metsän ja lasikupolien alla. Mercado Central avattiin vuonna 1928, ja se on aivan Lonjaa vastapäätä, kasvokkain sen kanssa. Jos Lonja kunnioitti silkkiä ja rahaa, tämä kunnioittaa kasvimaita ja merta. Ja se palvelee yhä täsmälleen sitä tarkoitusta, jota varten se rakennettiin: täällä Valencia käy ostoksilla joka päivä.
Barcelonassa opittua modernismia
Suunnittelukilpailun voittivat vuonna 1910 kaksi katalaania arkkitehtia, Alexandre Soler i March ja Francesc Guàrdia i Vial, jotka olivat saaneet oppinsa Barcelonan modernistisessa koulukunnassa ja olivat Domènech i Montanerin oppilaita. Rakennustyöt venyivät kahdeksaantoista vuoteen, ja halli avattiin vuonna 1928.
Runko on niitattua rautaa ja lasia, teollisen vallankumouksen suora jälkeläinen ja samaa rakennussukua kuin Euroopan suuret rautatieasemat. Siitä syntyy sisään astuessa tunne, että olet katetulla asemalaiturilla etkä kauppahallissa.
Keramiikka on Manisesista, naapurikunnasta, jossa on valmistettu kaakeleita ja metallinhohtoista lasitettua keramiikkaa keskiajalta asti. Sillä on päällystetty koristeelliset huiput, kupolit ja ulkofriisit, ja juuri se antaa rakennukselle hohteen, joka vaihtuu auringon mukana.
Papukaija, kalaosasto ja myyntikojut
Pääkupolin huipulla on tuuliviirinä metallinen papukaija. Kansan selityksen mukaan se on valencialaista pilaa: kauppahalli on paikka, jossa kaikesta puhutaan, kysytään ja kerrotaan, joten sen kruunaa puheliain lintu. Se on kolmenkymmenen metrin korkeudessa, eikä juuri kukaan etsi sitä.
Kalaosaston kupoli on toinen pysähtymisen arvoinen kohta: se on pienempi, kahdeksankulmainen ja omalla lasimaalauksella varustettu, se kattaa kalaosaston ja luo valon, joka poikkeaa muun hallin valosta. Valenciassa kalalla on oma kupolinsa.
Halli on yli kahdeksantuhatta neliömetriä laaja, ja siinä on yli kaksisataaviisikymmentä myyntikojua, mikä tekee siitä yhden Euroopan suurimmista. Hedelmä- ja vihannesosasto myy kaupunkia ympäröivien kasvimaiden tuotteita, ja sesonkiaikaan tarjolla on asioita – maamanteleita, paahdettua kurpitsaa, Benicarlón artisokkia, oikeita appelsiineja –, joita ei löydä samanlaisina mistään muualta.
Älä ohita
Kupolin papukaija
Papukaijan muotoinen tuuliviiri rakennuksen huipulla. Valencialaista pilaa: kauppahalli on paikka, jossa puhutaan.
Kalaosaston kupoli
Kahdeksankulmainen, oma lasimaalaus ja valo, joka poikkeaa muusta hallista. Kalalla on oma taivaansa.
Manisesin keramiikkaa
Kaakeleita ja metallinhohtoista keramiikkaa kunnasta, jossa niitä on valmistettu keskiajalta asti.
Yli kaksisataaviisikymmentä myyntikojua
Yli kahdeksantuhatta neliömetriä: yksi Euroopan suurimmista kauppahalleista, ja täydessä käytössä.
Miten se sopii Valencian-vierailuusi
Se on Plaza del Mercado -aukiolla, Lonjaa vastapäätä ja Santos Juanes -kirkon vieressä. Tämä kolmio on valencialaisen kaupankäynnin historiallinen sydän, ja sen näkee kokonaan yhdessä aamupäivässä.
Halli on auki vain aamuisin, maanantaista lauantaihin, ja sunnuntaisin se on suljettu. Tämä yksityiskohta yllättää monet: jos ainoa vapaapäiväsi Valenciassa on sunnuntai, kauppahalli ei ole vaihtoehto. Mene yhdeksän ja kahden välillä.
Syömään pääsee hallin omille tiskeille ja maistelualueelle, ja sivulla on lisäksi ruokatila. Se on paljon parempaa ja selvästi halvempaa kuin lähes kaikki, mitä vastapäisen aukion terasseilla tarjoillaan. Ja jos haluat viedä jotain kotiin, säilykkeiden, mausteiden ja turrónin osasto ratkaisee minkä tahansa lahjan.
Usein kysytyt kysymykset
Kuka sen suunnitteli?
Sen allekirjoittivat kaksi katalaania arkkitehtia, Alexandre Soler ja Francesc Guàrdia, jotka olivat saaneet oppinsa Barcelonan modernistisessa koulukunnassa, Domènech i Montanerin koulukunnassa. He voittivat kilpailun vuonna 1910, ja rakentamiseen meni vuosia. Siksi tämä kauppahalli hengittää samaa ilmaa kuin Barcelonan modernismi: rauta, lasi ja värikäs keramiikka eivät ole irrallinen valencialainen päähänpisto vaan pikkuserkkuja sille, mitä Kataloniassa silloin tehtiin. Syntyjään katalaani rakennus, sydämeltään läpeensä valencialainen.
Mistä kaikki tämä värikäs keramiikka tulee?
Manisesista, Valencian kupeessa olevasta kunnasta, joka on tehnyt kaakeleita ja lasitettua keramiikkaa vuosisatojen ajan; yhdessä Paternan kanssa se on yksi espanjalaisen keramiikan synnyinsijoista, ja se oli kuuluisa jo keskiajalla kultaisista hohteistaan. Kun näet noiden kupolien ja koristeiden kimaltavan auringossa, näet kokonaisen savenvalajakylän ammattitaidon kauppahallin palveluksessa. Täällä keramiikka ei ole muualta tuotu koriste: se on seudun omaa teollisuutta, poltettu muutaman kilometrin päässä siitä, missä seisot.
