Pieni ja suojaisa, ympärillä aatelisten kartanoita ja keskellä jotain, mitä ei näe juuri missään muualla: suihkulähde kivisen pikkutemppelin suojassa. Se on yksi koko hispaanisen arkkitehtuurin harvoista katetuista suihkulähteistä, ja se oli kaupungin vesiverkon nollakilometri.
Pikkutemppeli veden suojaksi
Sen suunnitteli 1800-luvun kuusikymmentäluvun lopulla Manuel Ponce de León, yksi kaupungin suurista taiteilijoista: pieni temppeli, jossa on neljä kaarta ja kupoli ja joka suojaa vettä kuin pyhäinjäännöstä.
Ja tavallaan se olikin sellainen. Tästä kohdasta lähti verkosto, joka vei veden taloihin, saarella, jossa vesi on aina ollut ratkaiseva voimavara ja jossa sen hallinta järjesti vuosisatojen ajan suuren osan yhteiskunnallisesta elämästä.
Sen maksoivat asukkaat itse kansankeräyksellä, kukin sen mukaan kuin pystyi, ylpeinä siitä, että heidän kaupunkinsa modernisoitui. Tämä yksityiskohta kertoo paljon siitä, miten kaupungin edistys koettiin 1800-luvulla.
Ponce de León oli ennen kaikkea taidemaalari, ja hyvä sellainen: romantikko, joka maalasi saaren hienoston muotokuvia ja suuria uskonnollisia ja historiallisia tauluja. Se, että hänen kaltaisensa taiteilija signeerasi pelkän suihkulähteen, joka toi kaupunkiin vettä, kertoo paljon hankkeen kunnianhimosta.
Kaupungin hiljaisin nurkka
Istu penkille ja kuuntele: täällä kuuluvat vain vesi, kyyhkyset ja kaukaa jokin kirkonkello. On vaikea uskoa, että olet keskellä lähes neljänsadantuhannen asukkaan pääkaupunkia.
Ympärillä on aatelisten kartanoita kiviportaaleineen ja tea-puusta (kanariamännyn pihkainen sydänpuu) tehtyine parvekkeineen, kanarialaisen aatelisarkkitehtuurin mallikappaleita. Aukion pieni mittakaava saa julkisivut erottumaan paljon paremmin kuin avarammissa tiloissa.
Vastapäätä on Pyhän Hengen kappeli, josta kokonaisuus on saanut nimensä: pieni ja pelkistetty kirkko, joka edustaa hyvin Veguetan vaatimatonta kirkkoarkkitehtuuria.
Se on niitä aukioita, jotka jäävät mieleen kauan matkan jälkeen, ja juuri sen vuoksi, mitä siellä ei ole: ei massaterasseja, ei liikennettä, ei turistijonoja. Se on Plaza de Santa Ana -aukion täydellinen vastakohta.
Älä ohita
Suihkulähde, jolla on katto
Yksi hispaanisen arkkitehtuurin harvoista katetuista suihkulähteistä: pikkutemppeli, jossa on neljä kaarta ja kupoli.
Sen signeerasi taidemaalari
Manuel Ponce de León, 1800-luvun romantikko, saman vuosisadan kuusikymmentäluvun lopulla.
Asukkaat maksoivat sen
Kansankeräyksellä, kukin sen mukaan kuin pystyi, ylpeinä kaupungin modernisoinnista.
Veden nollakilometri
Täältä lähti verkosto, joka vei veden kaupungin taloihin.
Miten se sopii vierailuusi Las Palmasissa
Se on Veguetassa, muutaman minuutin päässä Plaza de Santa Ana -aukiolta ja El Museo Canario -museosta, hieman sivussa vilkkaimmalta reitiltä.
Pysähdys kestää viisitoista minuuttia, ja se kannattaa tehdä juuri kontrastin vuoksi: tänne tulet hidastamaan tahtia kahden museokäynnin välissä.
Se sopii täydellisesti El Museo Canario -museon ja San Antonio Abad -kappelin väliin kaupunginosan vähemmän ilmeiselle reitille, jota tuskin kukaan kulkee.
Usein kysytyt kysymykset
Kuka oli tuo Manuel Ponce de León?
No, ennen kaikkea taidemaalari, ja hyvä sellainen: 1800-luvun romantikko, joka maalasi saaren hienoston muotokuvia ja signeerasi suuria uskonnollisia ja historiallisia tauluja. Hän oli lisäksi sivistynyt ja monipuolinen mies, mukana kaikessa, mikä vähänkin kuulosti kaupungin nykyaikaistamiselta. Se, että pelkän kansalle vettä antavan suihkulähteen suunnitteli noin korkeatasoinen taiteilija, kertoo paljon siitä, millainen tämä kaupunki oli: turhamainen ja kauneutta janoava käytännöllisimmissäkin asioissa.
