Se on muurien ulkopuolella, ja ensimmäinen asia, joka muuttuu, on väri: täällä kivi ei ole enää muurin harmaata graniittia vaan lämmintä hiekkakiveä, jota kutsutaan nimellä piedra caleña ja joka iltapäivän auringossa syttyy hehkumaan kuin se säilyttäisi valoa sisällään. Se on Ávilan romaanisen taiteen helmi, aloitettu noin vuonna 1130 ja rakenteilla lähes kaksi vuosisataa, ja sen läntinen portaali kuuluu Espanjan romaanisen kuvanveiston huippuihin.
Portaali ja kenotafi
Läntisen portaalin, jota suojaa eteiskatos, pielissä on apostoliryhmä, jonka laatu yllättää: hahmot kääntävät hieman vartaloaan, elehtivät ja katsovat toisiaan, vaatteiden poimut on työstetty huolella ja ilmeet ovat yksilölliset. Se on romaaninen taide sillä hetkellä, kun kuvanveisto alkaa vapautua.
Sisällä tärkein teos on kolmen marttyyrin kenotafi goottilaisen baldakiinin alla. Se on monumentaalinen, maalatusta kivestä tehty hautamuistomerkki, jonka reliefit kertovat marttyyrikuoleman järjestyksessä, kohtaus kohtaukselta, kerronnallisella taidolla, joka oli harvinaista 1100-luvulla.
Rakennusta tehtiin lähes kaksisataa vuotta, joten siirtymän romaanisesta goottilaiseen voi lukea, kun etenet kohti länsipäätä: kuoriosa on täysin romaaninen, laivoissa on jo suippokaaria, ja myöhäisimmässä osassa on ristiholveja.
Marttyyrikuolema, legenda ja krypta
Perimätieto sijoittaa tänne, vuoteen 306 ja roomalaisten vainojen aikaan, kolmen sisaruksen – Vincentiuksen, Sabinan ja Cristetan – marttyyrikuoleman: he kieltäytyivät uhraamasta jumalille. Basilika rakennettiin vuosisatoja myöhemmin tälle paikalle, joka oli jo valmiiksi palvontapaikka.
Tähän tarinaan liitettiin legenda, joka on veistetty itse kenotafiin: juutalainen, joka oli pilkannut marttyyrikuolemaa, joutui kalliosta tulleen käärmeen hyökkäyksen kohteeksi, katui, kääntyi kristinuskoon ja kustansi kirkon. Se on hyvin suoraa keskiaikaista käännytyspropagandaa, ja sitä kannattaa lukea sellaisena.
Kirkon alla on krypta, jossa kunnioitetaan Neitsyt Marian kuvaa nimeltä Virgen de la Soterraña. Laskeutuminen kuuluu käyntiin ja muuttaa mittakaavan täysin: ylhäällä olevasta korkeasta ja valoisasta tilasta siirryt matalaan, pimeään ja ahtaaseen tilaan, jossa kukkulan kallio on näkyvissä.
Älä ohita
Eri kivi, eri väri
Caleña-hiekkakiveä muurin harmaan graniitin sijaan. Matalassa valossa se syttyy hehkumaan, ja tuo kontrasti on syy tulla.
Marttyyrien kenotafi
Monumentaalinen hautamuistomerkki goottilaisen baldakiinin alla, ja marttyyrikuolema kerrottuna kohtaus kohtaukselta. Espanjan romaanisen taiteen huippu.
Veistetty legenda
Tarina juutalaisesta ja käärmeestä on veistetty itse kenotafiin: hyvin suoraa keskiaikaista käännytyspropagandaa.
Soterrañan krypta
Laskeutuminen muuttaa mittakaavan täysin: korkeasta ja valoisasta tilasta matalaan, jossa kukkulan kallio on näkyvissä.
Miten se sopii Ávilan-vierailuusi
Basilika on aivan muurin ulkopuolella, Puerta de San Vicente -portin vieressä, viiden minuutin päässä katedraalista, kun poistut muurien sisältä. Se kuuluu muurin ohella vuoden 1985 maailmanperintökohteeseen, johon sisältyvät muurien ulkopuoliset kirkot.
Muurien ulkopuolisten romaanisten kirkkojen joukko – San Pedro, San Andrés, San Segundo – jää monelta kävijältä näkemättä, kun he pysyvät muurien sisällä. Kun näet ne, ymmärrät, että Ávila oli yhtä lailla esikaupunkiensa kuin muuriensa kaupunki.
Varaa puoli tuntia kryptan kanssa. Ja mene myöhään iltapäivällä: caleña-hiekkakivi tekee matalassa valossa jotain, mihin muurien sisäpuolen graniitti ei pysty, ja tuo kontrasti on paras syy lähteä muurien ulkopuolelle.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä sille legendan juutalaiselle tapahtui?
Perimätieto pyöristää tarinan kauniisti. Kerrotaan, että kun hän oli jo kääntynyt ja katunut, hän ei vain maksanut kirkkoa: hän teetti kirkon alle kryptan ja asetti sinne Neitsyt Marian kuvan. Ja hän pyysi, että kuoltuaan hänet haudattaisiin sisäänkäynnin viereen, jotta jokainen ohikulkija astuisi hänen hautansa päälle ja hän voisi näin jatkaa pilkkansa sovittamista vielä kuolemansa jälkeenkin. Totta tai satua, se on niitä legendoja, jotka jäävät mieleen, kun astut ovesta sisään.
Miksi Neitsyttä kutsutaan nimellä ”de la Soterraña”?
Nimi kertoo sinulle melkein kaiken, jos kuuntelet sitä hitaasti: soterraña tulee sanasta ”soterrado”, joka tarkoittaa haudattua, maan alla olevaa. Sitä kutsutaan niin, koska sitä kunnioitetaan alhaalla, kryptassa, basilikan uumenissa, eikä ylhäällä alttarilla. Se on yksi Ávilan rakastetuimmista suojelijoista, ja sen luo laskeutumisessa, tuohon viileään hämärään kirkon alla, on jotain alkulähteille palaamisesta, kätkettyyn ja muinaiseen. Syvimmät asiat ovat täällä kirjaimellisesti alhaalla.
